lauantai 26. elokuuta 2017

Osa 1. Ensipuraisu





Juna tuntuu sopivalta paikalta aloittaa tämän Vinyylin vetovoima -blogin kirjoittelu. Raiteet ovat vähän niin kuin nämä levykäiset, vanhaa pysyvää ja nostalgista yhdistettynä uuteen. Ennen kaikkea konkreettista kosketeltavaa, eikä mitään aineetonta pilvihattaraa. 

Hurahdin pari vuotta sitten uudestaan vinyylilevyihin. 80-luvun teininä tuli ostettua ohkainen peruspilarikokoelma, ennen kuin uusi ihmeellinen näppärän kokoinen digi-formaatti CD kahmasi markkinoista vallan. Hopeakiekkoja tulikin hommattua kaikkiaan reilut 500 kipaletta, toki kaikki nekin ovat yhä tallessa, kunnes viehätys vanhaan heräsi uudestaan. En tarkkaan muista mikä oli kimmokkeena, ehkä kaverin aiheesta hössötys yhdistettynä vierailuun alaan vihkiytyneessä divarissa ja sieltä Led Zeppelin debyyttilevyn hankintaan.

Olin joskus vuosia aiemmin pelastanut täpärästi upean 70-luvun alun Dual HS-50 levysoitinvahvistimen jätepuristimen käsittelyltä. Eräs antikvariaatin pitäjä oli sitä lastauslaiturilla sinne viskomassa ja ehdin viime hetkellä hätiin. Sitten kun oli "uusi" klassikkolevy kourassa, niin tuli hyvä syy kytkeä vekotinkin verkkovirtaan. Avot!




Kuuntelukokemus vei välittömästi mennessään. Kansien ihmettely, sorvin asettelu mustan kiekon pinnalle ja albumikokonaisuuden kuuntelu. Albumikokonaisuus! Hemmetti, olin jo melkein unohtanut, miten hieno asia on kuunnella koko levy alusta loppuun, A- ja B-puoliskojen rytmitys ja avausraitojen merkitys aina päätös-biiseihin saakka. Koko draaman kaari. Myös ne puhkihinkatut hittibiisit sulautuivat taas mukavasti luonnolliseen kokonaisuuteen ja musiikkinautinto sai uuden merkityksen. Yes!

Sulosointujen soidessa, olikin mahtava tihrustella albumin kansitaidetta ja tutkia kaikkia mielenkiintoisia tekstejä, kuten lyriikoita, tekijätietoja, muusikkolistausta, tuottajia ja sen sellaisia äärimmäisen tärkeitä detaljeita. Kokonaisvaltaista kokemusta. 

Ja vaikka vanhanliiton meiningit oli päällä, niin uutta tekniikkaa kylkeen! Nimittäin Wikipedia- ja Allmusic-sivustot tarjoavat loistavaa taustatietoa, kun haluaa vielä hieman lisää faktaa lautasella pyörivästä albumista. Täydellistä.

Blogissa tulen jatkossa keskittymään pääsääntöisesti ulkomaisiin 60- ja 70- luvun rock-teoksiin ja jonkin verran funk-, soul-, proge-osastoon, joskus jotain muutakin, kuitenkin melkein mikä levy tahansa saattaa nousta esiin. Alkuun vähän enemmän yleistä höpinää harrastuksesta ja jatkossa pääpaino tiukasti musassa ja sen fiilistelyssä, toki aina hippunen hifistelyä ja keräilyyn liittyvää hienostelua. Tieteellisesti hepreaa ja taiteellisesti perstuntumalla. Toisin sanoen omien rakkaiden aarteiden hehkutusta ja asiaa sen vierestä. Mitä nyt milloinkin mieleen pulpahtelee, kohtalainen arvoitus itsellekin 😊.

Nyt siis parin vuoden nuuskimisen jälkeen tuli halu avata tätä jaloa harrastusta ja sotasaalistani muillekin asiasta kiinnostuneille (vaimon idea), joten aloinpa tässä naputtelemaan juttua, nyt tässä junassa.


Led Zeppelin, s/t, Remastered Reissue 2014 (originaali 12. tammikuuta 1969)

1 kommentti:

  1. Aisniin. Kaikki kommentit ja omat kokemukset ovat enemmän kuin tervetulleita ja toki asioiden täsmennykset ja korjaukset :)

    VastaaPoista