perjantai 1. syyskuuta 2017

Osa 3. Korvakarkkia

Gatefold kansi avattuna ja pystyyn käännettynä, jolloin idea hahmottuu selvemmin.
Pink Floyd, Meddle


Oikeastaan rakastuin musiikkiin uudestaan. Olin jo ehtinyt turruttaa itseni seuraamalla liian kapeakatseisesti musiikkimedioiden syöttämää yleistarjontaa, sellainen itsenäinen tutkimustyö oli unohtunut lähes kokonaan. Lopulta aloin jopa hylkimään radioiden tutun turvallista ”hittipötköä” ja autossakin kuuntelin lähinnä Yle Puhetta. Kova kohtalo musadiggarille.

Vinyylien avulla opin taas imemään siitä namimatskua, joka väkisin jää valtamedioiden katveeseen. Yht’äkkiä tuikitärkeät herkät fiilistelybiisit, virtuoosimaiset musisoinnit, armottomat ajopalat, viipyilevän maalailevat taidepaukut ja jopa ymmärrystä koittelevat äänikollaasit täyttivät tajuntani. The Real Deal!






Sitä kun hommaa fyysisen äänitteen, niin kyseistä teosta arvostaa lähtökohtaisesti enemmän. Lisäksi albumiin tulee tutustuttua ihan kunnolla, ei tule skipattua seuraavaa biisiä heti ekan kertsin jälkeen tai pompittua bändistä toiseen. Nyt otan mahdollisimman mukavan asennon lepolinnasta ja pistän ääniaallot hellimään korvakäytäviä ihan rauhassa. Ja kun haluan ottaa ansaitun "miniloman" raskaan päivän päätteeksi, niin isken laadukkaat Sennheiser-kuulokkeet kupolin koristeeksi ja nautin oikein olan takaa. Keskittyen vain musiikkiin, sen tuomiin fiiliksiin ja mielikuviin. Parhautta.




Roger Waters, Nick Mason, David Gilmour, Rick Wright



Täydellinen esimerkki tällaisesta minilomasta on Pink Floydin Meddle -albumi ja varsinkin sen B-poski, joka sisältää vain yhden biisin. Maailman parhaan biisin. Echoes. 23 minuuttia ja 32 sekuntia. Käsittämättömän majesteettinen kokonaisuus, biisi jonka ei toivoisi päättyvän milloinkaan. Biisi, johon ei kyllästy koskaan. Neroutta.

Teoksen aikana tuomissa mielikuvissani sukellan Mariaanien haudan aina syvimpään kolkkaan, jossa paine on musertavaa ja pimeys totaalista. Se millä tavalla bändi nostaa kuulijan hitaasti ylös tästä lohduttomasta syventeestä on huikaisevaa ja miten lopulta pulpahdetaan takaisin pinnalle on hieno hetki. Loppubiisin aikana pinnalla liukuessa voi tuntea upean helpotuksen ja vapauden tunteen.



Pink Floyd, Meddle, -71 uk 3. painos, Gatefold 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti