lauantai 30. syyskuuta 2017

Osa 8. Money Talks

 
Alice Cooper, Million Dollars Babies, -73, 2nd uk-painos.



Saattaa äkkiseltään ajatella, että levyjen keräämisessä palaa rutkasti tuohta. No, niinhän siinä hieman kärähtääkin, mutta ei kuitenkaan savuna ilmaan. On hyvä pitää pienessä mielessä, että kokoelmaa voi joskus myös myydä pois tai vaihtaa alan divarissa uusiin aarteisiin. Fiksulla ostamisella ja onnella voi jopa hieman netota, mutta pidemmän päälle toki pakkasen puolelle mennään, kuten kaikissa hyvissä harrastuksissa kuuluukin mennä. Siinä ostetaan samalla kallisarvoista henkistä pääomaa ja sielunravintoa. No, onhan tämä sata kertaa huokeempaa lystiä kuin ralliautoilu tai kaunoluistelu, ja molempiin olen jo liian vanha. Toki on niin monta tapaa kerätä, kun on keräilijöitä. Jotkut kärkkyvät kärsivällisesti harvinaisuuksia kirpputorien katveessa, toiset taas tekevät täsmäostoja alan ammattilaisilta ja tietysti kaikkea siltä väliltä. Joku kerää leffojen soundtrackejä, toinen lastenlevyjä ja jotkut sitten ihan kaikkea!

J.J. Calen mainion 8. albumin avausraita on Money Talks


Itse olen päätynyt sekä tarkkaan harkittuihin täsmähankintoihin ja silloin tällöin ”femmalaari” ostoihin, jos vain sopiva albumi sattuu kohdalle. Keskityn siis pääsääntöisesti laatuun, enkä määrään. Laadun määrittää tietysti aina ostaja itse. Omalla kohdalla laatuun kuuluu myös levyn hyvä kunto. Liian kranttu en ole, mutta pahoja skraaduja tai revenneitä kansia en kaipaa, ellei kyseessä ole superharvinainen yksilö.


"Femmalaari" löytö. Elvis Costello & The Attractions, Armed Forces, -79 (Finland painos)


Pari kertaa olen panostanut oikein harvinaisemman herkun kaappaamiseen, silloin kun sellainen on tullut alan divarissa vastaan. Tällaisen hullutuksen on saanut vekkulisti rahoitettua antamalla vähemmän merkityksellisiä teoksia vaihdossa, jolloin maksupäätteen loppusumma on ollut ihan se normihinta, sellainen näppärä silmänkääntötemppu itselle. Hokkuspokkus.


Harvinaisuus. The Small Faces, S/T, 1. UK-painos, -66.


Harvinaisuus on siinä mielessäkin bueno hankinta, että ne pitävät arvonsa aika hyvin. Joidenkin kohdalla arvo saattaa pompsahtaa yllättävänkin nopeasti ylös ja toisien kohdalla jopa vähän lässähtää, harvemmin niin päin. Klassikot pitävät hyvin kutinsa kovemman kysynnän takia, sekä yleisesti keräilijöiden keskuudessa arvostuksen ansainneet harvinaisuudet. Aina itse musiikilla ei välttämättä ole niin väliä arvon kannalta, esimerkiksi artistin nimmari kannessa voi nostaa hinnan moninkertaiseksi. Vaan ei aina, nimittäin jotkut artistit ovat jakaneet handut krampissa tuhansia nimmareita ja toiset taas hyvinkin kitsaasti. Itse en jaksa oikein moisista välittää, ellei vastaan lampsi itse Keith Richards kynä kyhmyisissä kourissaan.


Keef.

Tähän yhteyteen sopii nostoksi mainiosti yksi hienoimmista kansitaidekokonaisuuksista, joka on myös mielestäni ko. artistin se kirkkain dimangi. Alice Cooperin Billion Dollars Babies albumi ei jätä miltään osin kylmäksi. Kannet ovat tehty nerokkaasti käärmeennahkalompakoksi, jonka sisältä löytyy miljardin dollarin Alice Cooper bändi-seteli. Tämä jättikokoinen kahiseva uupuukin usein paketista ja sen kera levyn arvo onkin eri sfääreissä kun ilman. Lisäksi kansissa on irrotettavat bändin jäsenten pahvikortit ja päräyttävä pahvinen levytasku, lontooksi Inner Sleeve. Kun tämä upea kokonaisuus kunnossa, niin kyseessä on keräilykappale, muutoin vain loistavaa musiikkia sisältävä vinyylialbumi. Onneksi sain keräilykappaleen sopuhintaan. Olisin kyllä ostanut puutteellisenkin kappaleen, jos halvalla olisi tullut vastaan. Siinä mielessä keräilytouhuni on oikeastaan aika sattumanvaraista. Johtotähtenä on ajatus, että itse musiikin sisällön täytyy jotenkin koskettaa ja valloittaa. Muut asiat ovat bonusta. Raha on toissijainen asia. Käärinliinoissa ei ole taskuja, kun Alicen giljotiini sivaltaa!


Lompsa levällään.

Inner sleeve ja One Billion Dollar seteli

"Devil is in the details"



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti