lauantai 21. lokakuuta 2017

Art Attack! - Naamat


Faces, Ooh La La, -73 orig. Germany pressing (Gimmick cover)


Tämän albumin hommasin noin vuosi sitten Huuto.net kautta, kun ei muualla ollut tullut eteen. Kävi hyvä mäihä, koska levy oli erinomaisessa kuosissa ja originellin jättijulisteen kera varustettu. Tämä albumi on nimittäin sellainen herkästi vaurioituva vekkulin kansi-ideansa takia.

Vekkuli oli koko Faces bändikin. Orkka oli kuuluisa hyväntuulisesta rockista ja juhlimisesta nauttivista pelimanneista. Harvat tietävät, että tässä kokoonpanossa vaikutti ikinuori viihdetaiteilija Rod Stewart ja nykyisin Rollareissa eläkepäiviään viettävä Ronnie Wood. Rumpali Kenney Jones soitti basisti Ronnie Lanen kanssa aiemmin Small Facesissa ja Facesin jälkeen hän kannutteli The Whossa Keith Moonin menehtymisen jälkeen. Kosketinsoittaja Ian McLagan oli myös Small Faces porukkaa ja myöhemmin mukana monessa, myös Stonesissa. Kova poppoo kyseessä siis.




Mitä itse musiikkiin tulee, niin kyseessä on yksi perinteisen rockin vetävimmistä bändeistä. Erityisesti livenä homma lähti melkoiseen liitoon, mutta kyllä levyillekin on saatu pauhua tallelle. Rokinräimeen lisäksi bändi osasi tehdä myös tyylikkäitä fiilistelypalojakin, joista tällä levyllä hyvänä esimerkkinä toimii basisti Ronnie Lanen tulkitsema Glad And Sorry. Mahtavan Ooh La La-nimibiisin laulaa taasen taidemaalaustakin harrastava Ron Wood.




Vaikka alkuun biisit saattavat kuulostaa simppeleitä, on niihin kätketty runsaasti musikaalisuutta ja taitoa. Erityisesti bändin groove ja soundi miellyttävät, tämä on sellaista sopivan rähjääntynyttä kapakkarockia, ehkä sellainen pubirockin esiaste. Kovat ajopalat miellyttävät alkuun, kuten avausraita Silicone Grown ja ykköspuolen päätös Borstal Boys, kunnes koko repertuaari vie mennessään.




Koska bändi oli hauskuttelijoita pullollaan, niin kansitaiteeseen tarttui tätä vinkeätä jekkumeininkiä. Tämä allekirjoittaneen syntymävuotena -73 julkaistu albumi sai Art Deco inspiroituun kanteensa -20 luvun komedianäyttelijä Ettero Petrolinin ”Gastone” hahmon. Spesiaalin tästä tekee se, että Gastone hahmoa saa liikuteltua, jolloin se herää ikään kuin eloon! Niksit jatkuvat gatefold kansien avulla sen keskiaukeaman kuvalla. Kun kantta nostaa ylös ja alas, vaikkapa musiikin tahtiin, niin myös can-can tanssija ”herää eloon”. Hökötyskansien uumeniin on vieläpä ujutettu jättijuliste, josta löytyy lyriikat ja bändi kuvattuna brittityylisellä ”Laddish”-poseraauksella, joka on siis anti-individualistinen lähestymistapa. Kuten tässä rankan ryyppäämisen yhteydessä napattu tilannekuva.






Eipä tässä ole kuitenkaan sen kummemmasta asiasta kyse kuin erinomaisesta Rock N’ Roll albumista, mutta täällä härmässäkin Faces bändi on lähes tuntematon suuren yleisön tietoisuudessa. Niille, jotka rakastavat svengaavaa perinteistä rockia, niin ehdoton suositus hankittavaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti