keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Radio Special! - Mainettaan parempi levy



Alkuviikosta basistia paiskattiin takavasemmalta yllättävällä yyveellä:

- Tuletko esittelemään Roll Fm - radioon jonkun mieleisesi teoksen ”Mainettaan parempi levy”-ohjelmaan ensi sunnuntaina?, ohjelman vetäjä Pasi Rytkönen kysyä lotkautti.

- Hmmm. No, totta munakkaassa!, vastasin välittömästi kunniatehtäväpyyntöön.

Sitten alkoikin ankara pohtiminen, että mikäs lättynen olisi sopiva nostaa esiin? Mikä olisi juuri sellainen teos, joka ansaitsisi moisen kunnian tällaiselle jalustalle hilaamiseen? Ensi töikseen siis Discogs-sovellus auki ja omaa vinyylikatalogia pläräämään. Tosi paljon olisi kyllä tarjolla ns. aliarvostetut levyt kategoriaan, mutta entäpäs mainettaan parempi, se onkin kimurantimpi pähkinä. Olisi ollut helppo homma valita jokin Rolling Stonesin levy, mutta sellainen oli ohjelmassa juuri vastikään ansiokkaasti esitetty. Kyllä katalogista löytyi ehdokkaita, mutta pitäisi löytää juuri sellainen kokonaisuus, joka ehkä kutkuttaisi myös radiokuulijoita ja vieläpä oikein albumikokonaisuuden voimalla.


Deep Purple, Come Taste The Band -75 (1. uk painos)


Ihan ensin tuli mieleen Deep Purplen, Come Taste The Band, joka ei saanut ilmestyessään suuria suosionosoituksia. Peruskokoonpanoon kuulunut kitaristivelho Richie Blackmore oli juuri jättänyt bändin ja orkka muutti vieläpä musiikillista linjaansa jopa hieman funkahtavaan muotoon. Lisäksi huumesekoilut sekoittivat bändin pakkaa. Ei ihme, että faneilla oli silloin albumissa sulattelemista. Jälkeenpäin savun hälvennyttyä, albumi onkin saanut uutta parempaa arvostusta fanien keskuudessa. Jotkut pitävät tekelettä ihan jopa bändin parhaiden julkaisujen joukossa. Olen yksi niistä. Nythän olisi viikonloppuna luvassa vieläpä Deep Purplen jäähyväiskiertueen Helsingin keikka. Oliskos se siinä? Siitäpä ehdotus ohjelman vetäjälle. Vaan levy olikin hänelle vieraaksi jäänyt ja lyhyt tutustumisaika ei houkutellut. Eipä siis sitä tällä kertaa, vaikka itselle se olisi erittäin napakka ollutkin. Vinkiksi silti lukijoille, kyseessä on mahtava albumi, jossa poikkeuksellisesti b-poski on jopa astetta uljaampi.

Metsästys jatkukoon. Mitään hirmu vaikeasti lähestyttävää synkistelyä ei nyt sopinut ottaa, vaikka niissä ei sinänsä mitään vikaa olekaan. Pink Floydin Final Cut tuli mieleen, mutta taitaa olla FM-taajuuksille liian kova pala purtavaksi. Myös Black Sabbathin Never Say Die! sopisi, mutta jokin vielä mojovampi kyllä löytyisi. Entäs Neil Youngin Reactor? Sopisi teemaan, mutta passataan tällä kertaa. Tässähän alkoi heti miettimään myös vastaanottimien toisessa päässä olevaa musadiggaria. Jospa jotain sellaista, mikä on hautautunut artistin myöhemmän kaupallisemman tuotannon jalkoihin ja ansaitsee lisähehkutusta.




Aloin haarukoimaan asiaa siis kasariaikojen kaupallisten menestysten kautta. Sellainen bändi, joka jymäytti taalahanat tappiin ja paistatteli parrasvaloissa. Aerosmith olisi mojova valinta, 70-luvun lopulla bändillä oli parit ihan ok levyt menestyslevyjen välissä, mutta ne olivatkin vain just ihan ok levyt. Ehkäpä ihan ansaitusti vaatimattomamman maineen viitta harteillaan, täytyy palata niihin myöhemmin tarkemmin.

No mutta siinä ensin ajattelemassani Deep Purplen levyssä oli muuten laulajana David Coverdale. Niin tietysti, Whitesnake! Juurikin 80-luvun lopulla potin räjäyttänyt testosteronia uhkuva hardrock jyrä mahtiballaadeineen. Kaikki tunnistavat Here I Go Again, Still Of The Night ja Is This Love radiohitit, mutta kuinka moni ihan oikeasti on perehtynyt aiempiin albumeihin ja ihan sinne alkulähteille saakka. Debyyttialbumi Trouble, se on siinä! Se on todellakin mainettaan parempi albumi. Siitäpä heti ohjelman vetäjälle Pasi Rytköselle uusi ehdotus tiskiin ja nyt koho pulpahti pinnan alle. – Wanhaa Whitesnakea, sehän on kovaa!, kuului juontajan innostunut vastaus.


Wanha Whitesnake: Bernie Marsden, David Coverdale, Micky Moody, Neil Murray, Jon Lord ja Dave "Duck" Dowle

Siitäpä siis tarmolla kuopimaan levyhyllyä. Yes! Mullahan on tästä vieläpä orkkis uk-painos, just sillä valkoisella alkuperäisellä kansitaiteella. Täydellistä. Pasin pyynnöstä vielä valokuva mainosta varten, räps ja heti kiekko kieppumaan. Kyllä, tämä todella toimii! Mainettaan parempi levy, juuri sellainen. Seuraavaksi vain napsimaan biiseistä pointteja ja hieman tutkimaan taustoja.




Viikonlopun alkaessa se sitten iski, nimittäin joka ikinen marraskuussa riivaama flunssa. Meikäläisen tapauksessa flunssa tarkoittaa aina sellaista Niagara-tyyppistä kärsävuotoa, jolloin perhekokoinen nessuloota jää nopeasti kakkoseksi. Pitihän se arvata. Koska luvassa oli vieläpä poikani ihan ensimmäinen fudisturnaus, niin viikonlopun vietto alkoi tyylikkäästi jääkylmässä kuplahallissa, fantastista! Toppavuorattu nessusankari kentän laidalla aivastelemassa, ei kovin rock, mutta onneksi nappuloiden peli-ilo tarttui ja pahin kohmetus unhoittui. 

Illalla olisi vieläpä luvassa se kauan odotettu Deep Purplen jäähyväiskeikkakin. Himassa sitten kaikki sallitut dropit naamariin ja hetkeksi levitoimaan. Olo vaan meni kuitenkin alamäkeä ja keikka lähestyi. Eipä siinä mitään, tulipunakka nokka kohti vuonna -66 avattua Nordista. Ihan sama, pakko raahautua paikalle. Vaan eikös mitä, simsalabim ja hokkuspokkus. Heti kun keikka alkoi, niin nuha loppui kun seinään ja ei tullut niiskun niiskua 100 minsaa kestäneen shown aikana. Siinä taas huomattiin musiikin mahti! 




Deep Purple vakuutti edelleen. Soitto toimi, soundit oli kerrassaan loistavat ja Gillan lauloi ikäisekseen todella hyvin. Uudelta 2017 ilmestyneeltä hienolta Infinite-albumilta kuultiinkin monta hienoa viisua ja hyvä niin. Tietysti ikiklassikoitakin tarjoiltiin. Kiitos mestareille! Ihan käsittämättömän hieno bändi, rock-historian merkittävin raskaamman rockin instituutio, käsittämätön ura. Hattu päästä ja syvin kummarrus.




Seuraavana aamuna pää olikin taas tutusti tukossa ja tauti kahta kauheammin kimpussa. Ja tänään olisi suora radiolähetys! Välittömästi aamiaiseksi kaikki mahdolliset lääkkeet/yrtit naamariin ja loitsut päälle. Höyryhengitykset, kuuma kylpy ja meditoinnit. Nyt on kovat piipussa, mä en jumakaut skippaa tätä radiolähetystä tällaisen naurettavan lensun takia! Pari tuntia ennen lähetystä tolkutonta aivastelua ja niistelyä ja eikun junalla kohti hurmaavaa Hiekkaharjua ja Roll FM lähetysstudiota. 
Vaan kappas vain taasen, abradakabra! Heti kun lähetys alkoi, niin ei nuhasta tietoakaan, sellainen on musiikin mahti.

Turistiin Pasin kanssa leppoisasti vinyylin hienouksista, Whitesnaken kuvioista ja erityisesti ”Trouble”-albumin herkullisista yksityiskohdista. Soitettiin samalla koko albumi alusta loppuun. Olipa kerta kaikkiaan erinomaisen mukava kaksituntinen isänpäivän kruunuksi.


Pasi Rytkönen ja mä Radio Roll FM:ssä.

Kannattaa muuten tutustua tähän piskuiseen, mutta niin mahtavaan radioasemaan, joka on todellakin oikealla polulla. Siellä ei soittolistat, eikä ne samat iänikuiset puhkisoitetut viisut lähetysvirtaa pääse pilaannuttamaan. Siellä voi soida ihan mikä musaakki tahansa ja niin se pitäisi muillakin kanavillakin oikeastaan olla. Toivottavasti asema vakiinnuttaa asemansa. Käykäähän kuuntelemassa.

Tämä meidän lähetys tulee muuten uusintana perjantaina 17.11.2017 klo 13-15 ja sitä voi kuunnella osoitteessa www.rollfm.fi tai 102,0 MHZ.

Let It Roll!





4 kommenttia:

  1. Hyvä Veli! Hienoa tekstiä ja asiaa, täytyy yrittää ehtiä kuunnella tuo radiolähetyskin. Aerosmith -levyistä olen tosin erimieltä, ne ("Night in The Ruts" ja "Rock In A Hard Place") ovat huomattavasti enemmän kuin OK.
    Cheap Trickin "All Shook Up" toimis sarjassa myös hyvin. ;)
    -Pekka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pekka! Myönnän juu, että ko. Aerosmithin levyt ovat jääneet aika vähälle nuuskinnalle, täytyypä korjata tilanne välittömästi. Sama Cheap Trickin kanssa.

      Poista
  2. Hitsin kiintoisaa. Ja hyvä aihe - Mainettaan parempi levy.....

    Tosi kiintoisaa olisi myös miten levyt elävät ajassa ja omassa kokemuspiirissä... Voisin kuvitella että on ylittämättömiä tutustumisia mutta myös innostuksen hiipumisia. Ja kait myös myöhempiä,arvostuksen nousuja tahi laskuja,...?!?

    Kiitos kivasta blogista,... 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun aihe nappasi ja oikein hyvä idea tuo arvostuksen nousu/lasku elämänkaaren mukana. Tuotakin aihetta voisi miettiä :)

      Poista