lauantai 20. tammikuuta 2018

Osa 20. Lisää koreaa kansitaidetta

Kansikovuutta!

Kyllä tämän vinyylin vetovoiman ja viehkeyden niittaa viimeistään upea kansitaide. Ensinnäkin formaatin koko on tarpeeksi iso, jotta upeat yksityiskohdat erottuvat kunnolla, CD tuppaa menemään piperrykseksi. Lisäksi, varsinkin vanhemmissa julkaisuissa, muoto antaa mahdollisuuksia monenlaisille kekseliäille taitteluille. Otan tässä esille muutaman loistavan esimerkin hieman luovemmista kansiratkaisuista, jotka ovat kantautuneet omaan kokoelmaan.




Yksi veikeimmistä on ”Amerikan Deep Purplena” tunnetun Grand Funkin albumi Shinin’ On vuodelta -74. Kanteen on isketty huipputyylikkäät irrotettavat 3D-lasit ja ne kun lämäsee lärviin, niin koko homma tärähtää aivan uusiin ulottuvuuksiin. Näiden tähtirillien kanssa kansien avaruusteema aukenee uusille leveleille ja kun albumin syövereistä vieläpä löytyy päräyttävä bändi-juliste, niin kokemus on hulppea. Kyllä tällaiset vinkeät yksityiskohdat kuorruttavat jo sinänsä maistuvan kakun ja koko komeus maittaa entistä makiammalle.




3D-julkka on siisti juttu!


Ehkä vielä vekkulimpi kansioivallus löytyy entisaikojen The Who rumpalisuuruuden Keith Moonin sooloalbumilta. Pink Floydin legendaarista albuminimeä hieman muunnellen, tämä hurjapää taiteili oman näkemyksen kuun kääntöpuolesta. Asian pystyy kivasti demostroimaan kääntämällä sisäpussia, jolloin kannen auton ikkunaan ilmestyy ehkä se kauniimpi puoli Herra Moonista. Sopii täydellisesti miekkosen elämäntyyliin ja tarinaan. Muissa tapauksissa tämä saattaisi olla mauton, mutta tässä yhteydessä liki nerokas.












Vielä yksi vallan mainio oivallus, nimittäin Man yhtyeen live-levy vuodelta -72. Kyseessä on huippukova livelätty, jossa on vain neljä biisiä, mutta sitäkin mahtavaa meininkiä. Kannet vaikuttavat ensisilmäykseltään vaatimattomilta, mutta kun avaa gatefoldin, niin upea taittelu lävähtää silmille ja orkesterin kotimaan Walesin kartta, jossa onkin sitten jo hieman enemmän tutkittavaa. Kokonaisuuteen kuuluu sisäpussi, johon on piirrettynä jonkinlainen sukupuu-systeemi, mutta valitettavasti tästä kappaleesta se oli kadonnut matkan varrelle.






Pikanttina yksityiskohtana Wales irtaantuu Iso-Britannian ikeestä.


Kaiken kaikkiaan diggailen kovasti albumeista, jossa kansitaide on osattu veistellä koko pakettiin sopivaksi, niin että musiikin ja sanoitusten tematiikka näkyy liitteissä ja aina etiketeissäkin asti. 
Vain hankkimalla vinyylejä voi saada kokonaisvaltaisen kokemuksen, jossa täysin eri taidemuodot lyövät täydellisesti kättä yhteen muodostaen harmonisen liiton, jota on parhaissa tapauksissa lähes täysin mahdotonta vastustaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti