sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Osa 21. Terapian tarpeessa





Musiikin kuuntelu on parhaimmillaan terapeuttista. Kun sitä on tarpeeksi pitkään ollut isomman pyörän kyydissä, niin välillä on hyvä asettua varikon takaosaan ja pistää letkeämmät rytmitykset pääkoppaa rauhoittamaan. Ihminen on siitä metka olio, että sitä voi ihan tietoisesti ohjailla oikeille urille. Itsellä kun alkaa pannu sihisemään yli sallittujen painearvojen, on aika ottaa sopiva musalääkitys käyttöön.

Pyhitä lepopäiväsi pitää edelleen paikkaansa ja niin suosittelen tekevän. Jos ei ole mahdollisuus lähteä luontoon samoilemaan tai ongenkoukkuja uittamaan, niin oma easy listen-lista tiskiin ja koreampaa moccakupposta pöytään. Kupeeseen vielä asiaan kuuluvia makupaloja ja simsalabim!, nahkakuula alkaa jo melkein automaattisesti lukemaan alhaisempia kierroslukuja.




Yksi erinomaisen toimiva ensilääkitys on tämä soul legenda Roberta Flackin debyytti, First Take -69, jossa jo pelkät soundit loihtivat rahoittavan ilmapiirin. Siihen päälle, kun ladataan maagiset biisit, niin terapiatunnille voi antaa jo jonkinlaisen toimivuustakuun. Luonnollisesti, kaikki muut ympäröivät hälyäänet tulee eliminoida, eikä tällaisia legendaarisia sävellyksiä ole todellakaan tarkoitettu vakuutusyhtiöiden puhelinjonotusmusiikiksi.




Jotkut oppineet saattaisivat suositella tolpannokantulehdukseen sellaisia tuulenhumina-delfiininvingunta-merenliplatusäänitteitä, mutta sen verran hyvin jo tunnen itseäni, että moiset hippasen keinotekoiset äänikollaasit alkavat lähinnä kiristämään yläkielien viritystä, eivät siis toimi allekirjoittaneelle laisinkaan. Kyllä se pitää olla aitoa raidan lapontaa ja suurella sydämellä säilöttynä. Kuten tämä ihan käsittämättömän upean rauhoittava ja kaunis Willie Nelsonin Stardust vuodelta -78.




Yksi mainio esimerkki tällaiseen mielenmammonan lataukseen soveltuvasta albumista, on käsittämättömän korea kokonaisuus Carole Kingin, Tapestry. Vaikka biisit ovat satojen ajojen aikana tutuksi tulleita, niin joka kerta äänite yllättää erinomaisuudellaan ja ennen kaikkea positiivisella vireellään.




Vireestä puheen ollen, harmonia luo harmoniaa ja tällaista latinkia löytää upeista stemmalauluista. Suosikkini tällaisesta yhteislaululevyistä on tämä Crosby, Stills, Nash & Young, Déjá Vu albumi vuodelta -70. Levyn kuunneltua, myös mielensopukat tuppavaat menemään kivempaan järjestykseen, sen verran huikeat ovat nelikon melodiapunokset sekä jodlauskerrostumat.




Ja monesti yleisesti haukutut hissimusiikit ovat hienoimmillaan mitä mainiointa nupintuuletustavaraa. Pitää vaan pysyä hissin ulkopuolella. Taidokkaasti rakennettu Fleetwood Macin, Rumours on nokkimisjärjestyksen huipulla. Tämä vuonna -77 julkaistu pehmopopin mestariteos pistää kuuntelukertojen myötä huulilerpakkeet väkisin nousujohteiseen asentoon, synkistelevät ajatusmoodit eivät tule ihan ensimmäisenä jonossa ja askellus on astetta kepeämpää. Herkkää, kaunista ja samalla antoisaa. Tästä reseptiä kouraan ja mars levykauppaan. Ei todellakaan mitään lumelääkettä, toimii taatusti.




Sitten kun pahat henget alkavat yksi toisensa jälkeen kaikkoamaan kropasta ja ryhti kohoaa, niin lopullinen vapautus tapahtuu luonnollisesti Free -bändin loitsuilla. Orkan katalogista voi napata oikeastaan minkä tahansa tekeleen tätä tehtävää suorittamaan, mutta jos meni sormi suikkeliin, niin suosittelen vaikkapa Fire and Water albumia, ei voi mennä pieleen.

Nonnih. Nyt pitäisikin jo mielen olla virkeämpi ja katse kirkkahampi. Olisko siis loppuvoitelun aika? Palan painikkeeksi jotain todella voimaannuttavaa materiaalia, niin saadaan koko paketti oikeille raiteille ja höyry taasen tasaiseksi. Tähän voidaan tietysti tilanteen mukaan valita jo melkein mikä vain päämuuntajaa käyntiin polkaiseva teos. Itse valitsen kaiken terapiatuuttauksen loppusilaukseen palasen peruskalliota ja sellaista mannaa, mistä taas kipunat alkavat iskemään tulta sekä tappuraa ja rytmitykset pistämään poikaan pontta. Mikä voisikaan antaa xtra-potkua veltostuneeseen ahteriin kuin AC/DC, Powerage voimariffit ja sen luoma vastustamaton imuvoima. Taas mennään kohti uusia seikkailuja ja konnankoukkuja, kunnes on aika seuraavalle hermolevolle. Elo ompi ainaista aaltoliikettä, niin kuin ääniaallotkin. Aalto sille.




Kuten huomattiin, niin musiikin avulla voi rakentaa arkeen tällaisia pieniä psykologisesti tuiki tärkeitä hoitojaksoja ja niin, että sopivalla draaman kaarella hilataan tulehtunut kuuppa taas pääpolun varteen ja siitä kohti uusia kikkailuja. Meikulle erittäin toimiva terapiamuoto ja mikä tärkeintä, oikein mieluisa. Olennaisen tärkeä pointti on valita vinyyliformaatti tehtävää suorittamaan, koska niiden kuuntelu on tarpeeksi pysäyttävää ja rauhallista. Ne tietävät jotka käyttävät.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti