lauantai 12. toukokuuta 2018

Puotiesittelyssä - Fresh Garbage Records

Spåra tulee melkein oven eteen ja viereisessä pubissa on hyvä sammuttaa janoa ja tutkia saalista.

Sarjassa toinen myymäläesittely onkin luonnollista töräyttää toisesta lempikaupastani. Tämä piti kirjoittaa jo paljon aiemmin, mutta kun olin sitä juuri alkamaisillani tekemään, niin puodin suurvisiiri Petri ilmoittikin yllättäen muuttoaikeistaan. Freshissä tulikin vierailtua suhtkoht taajaan silloin kun se sijaitsi näppärästi fillarireittini varrella Helsingin Kalasatamassa, mutta nyt kun muutto tuli Mannerheimintie (Route) 66:seen, niin tässähän vierähti piruvie muutama kuukausi ennen kuin pääsin ensivisiitille. Siinä sen huomaa, että tässä hektisessä elämänvaiheessa kivijalkojen sijainti on todella olennaista. 


Portaita pitkin keltsuun ja ruoppaamaan!

Noh, tänään tuli sen verran harvinaista luppoaikaa, että kurvailin hieman pidemmän fillarilenkin ja parkkeerasin sladissa uusille mestoille. Törkkäsin osoitteen Google mapsiin ja aloin polkemaan, kunnes huomasin, että hakukonejätti juksasi väärälle rastille. Tsekkasin siinä eksyksissäni levykaupan omilta kotisivuilta, että levykäisiä pääsee noukkimaan aivan vuonna 1935 valmistunutta Töölön kisahallia vastapäätä. Siitäpä salamana sotkuti sotkuti oikean porttikongin kohdalle. Kyllä, liikkeeseen ei mennä suoraan kadulta, vaan porttikongin syvennyksen sivuovesta. Siinä on sisäänkäynnin yläpuolella sitten komia uudenkarhea valokyltti logoineen, joten siitäpä sitten vaan rohkeesti inuksiin.


Tästä sisään!



"Viimeksi saapuneista" tekee hyviä löytöjä. Laarit täydentyvät jatkuvalla syötöllä.

Vaikka lokaatio oli nyt uusi, niin kaupan yleiskonsepti on pysynyt samana. Ne tämän kaupan kaikkein houkuttelevimmat laarit ovat säilyttäneet olemassa olonsa eli ”Viimeksi saapuneet”-laatikot. Näistä olen nimittäin napsinut kokoelmani parhaimpia löytöjä, varsinkin hieman ”marginaalisimmista” genreistä, kuten proge, soul, funk ja 60-luvun jutuista. Tämäkään kerta ei tehnyt poikkeusta. Viimeksi saapuneista ruoppasin välittömästi muutaman huippunaarauksen, Lenny Kravitzin Circus -maxisinkun, Peter Gabrielin Passion tuplan ja John Lennon And Yoko Ono, Two Virginsin (usa orkkis -68). Vieläpä sopuhintainen saalis! Sattumoisin Kravitz muuten julkaisi justiinsa tänään uuden liki 8 minuuttisen singlen It’s Enough, jota kuuntelen tätä kirjoittaessani. Äärimmäisen maukasta bassottelua ja muutenkin kelpo ralli.


Johnin ja Yokon albumin takapuoli.

Lisäksi kannattaa tiirailla tämän kivijalkakellarin seinille, jossa on tietysti ripustettuna hieman makoisampia paloja, mutta ei välttämäti erityisen kalliita. Erään toisen asiakkaan suosittelemana nappasin tämän Tom Waitsin viimeisimmän studioalbumin vuodelta 2011 parin kympin hintaan. Kerrankin aloitan jonkun legendaarisen artistiin tutustumisen täten uusimmasta albumista. Puhdas intuitiohankinta, mutta vain sillä tavalla voi laajentaa musiikillista ymmärrystä. On muuten ihan eri asia korkata uusi musa rauhassa vinyyliltä, kun pikaisesti ahmia hajuttomassa ja mauttomassa striimipalvelussa. Mainittakoon, että tämä Bad As Me -albumi kuulostaa todella maittavalta, hienoa oivaltavaa maanläheistä soundimaailmaa ja selkeesti ihan oma keitos Tompalla porisemassa. Kiitos suosituksesta sille toiselle vihkiytyneelle vinguttajalle, joka koppasi puodista matkaan Mars Voltan hieman harvinaisemman julkaisun.




Kahlasin myös ns. peruslaarit läpi, joissa mukavasti normi rockpopin lisäksi eroteltuna soul/funk/reggea/disco-, heavy-, blues-, jazz, psykedelia-, proge-, hip hop ja kotimaisten tärkeimmät keräily-lodjut jne. Kaikkea siis on tarjolla, paitsi niitä joutavanpäiväisiä kirppisjuustoja! Paikka on sen verran kompakti, että kokonaistarjonta on aika ripeästi skannattu. Vinkkinä, että parhaat namupalat kahmii niin, että vierailee puodissa kurkkimassa säännöllisen taajaan. Palvelu on asiallista, lätyistä voi lätistä joutavia ja kysellä tyhmiä. Meininki on yhdellä sanalla kuvattuna, reilua. Hinnoittelu on kohdillaan ja isompia settejä kahmiessa voi neuvotella könttähintaakin. Levyt ovat asiallisesti kuntoluokiteltu ja jos on jotain tuotteessa huomautettavaa, niin se on avoimesti kerrottu. Hintalaput ovat sellaista matskua, että ne saa helposti irti jälkiä jättämättä! Levyjen syväpesukin hoituu pientä korvausta vastaan.



Seinillä onpi herkkuja.

Pääsääntöisesti laarit ovat mukavan väljiä, mutta parissa kohtaa teki hieman tiukkaa plärätä. Joutui siis oikein nappaamaan pienen nivaskan välistä veks, jotta homma kävi näpsäkämmin. Eipä tosin suuri vaiva sekään. Suurin puute tai häiritsevä tekijä uudessa paikassa oli kehnohko valaistus. Tällainen ikänäöstä kärsivä keski-ikäinen joutui hieman tihrustelemaan hämärässä, koska valojen sijoittelukin oli hippasen pielessä, niin että oma ruho loi varjoa kulloinkin ruopattavaan laariin. Ankara ja kiivas kauhoja ottaa tietenkin oman otsalampun messiin seuraavalle pyyntireissulle. Mainitsin sinä päivänä kauppiasta tuuraavalle myyjälle tietenkin asiasta, koska vain rehtiä palautetta antamalla voi toivoa parannusta. Koska paikka on vastikään avattu, niin uskon että lamputkin asettuvat kyllä pian oikeisiin asentoihin.


Liimanäppi hamuaa seiskaa.

Tosiaan, jos Suomen kansallisoopperan tönö löytyy, niin siitä jolkottelee noin 5 minsaa Fresh Garbage Recordsin ovelle. Kannattaa käydä ehdottomasti tutustumassa kauempaakin, jos retki Helsinkiin on suunnitteilla. Aisniin, mestassa on myös jonkin verran seiskatuumaisia, joten sinkuloiden metsästäjille myös piipahtamisen arvoista. Kaiken kaikkiaan siis loistomesta ja juuri sellainen sopivan hämyinen aarrekätkö erinomaisten herkkupalojen metsästykseen. Tämä on nimenomaan erityispaikka mistä voi löytää oikeastaan ihan mitä vain mahtavaa musiikkia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti